MirkaVainikka Ihmisarvoista elämää!

Huumeet ja työ - Lääkekriisiäkö?

Onko kysyminen liian vaikeaa? Millaisia riskejä Suomessa on huumeiden käyttöön liittyen? Miten päihteiden käyttö vaikuttaa työntekoon? Onko päihteiden käytöstä hyötyä vai haittaa ihmisille suhteessa työntekoon? Oletammeko me olevamme turvassa huumeongelman muutokselta? Entä miksi ammattilaistakin jää usein kysymykset kysymättä koskien huumeiden käyttöä? Kaikkia näitä kysymyksiä pohdittiin viime viikonloppuna järjestetyssä Irti Huumeista ry:n Huumeet ja työelämä –seminaarissa.

 

Johtuuko hiljaisuus ennakkoluuloista? Ainakin tätä vahvisti Timo Nerkon puheenvuoro. Aihetta vältellään ja siitä ei yleensä puhuta työpaikalla edes päihdekoulutuksen ja -pohdinnan yhteydessä. Johtuuko vaikeneminen siitä, että kuvittelemme tietävämme vastauksen. Kysymys jää kysymättä. Emme yleensä ajattele, että huumeiden käyttäjä voi olla kuka tahansa meistä. Ihan tavallisen oloinen ihminen. Omat ennakko-oletukset ja yhteiskunnan tabut vaikuttavat käytökseemme. On todettava, että Suomessa on paljon piilossa olevaa lääkkeiden päihdekäyttöä, joka voidaan tulkita huumeiden käytöksi. On myös ihmisiä, joka käyttävät huumeita jopa suonensisäisesti ja käyvät töissä.

 

Lääkäri Ulriikka Sundell Addiktum Oy:stä totesi, että käsitteenä huume määritellään yhteiskunta-, kulttuuri- ja aikasidonnaisesti. Lääketieteellisesti ajatellaan, että huumeita ovat keskushermostoon vaikuttavat aineet. Yksi oleellinen kysymys lääkärin työssä ja lääkkeiden määräämisessä on; pyhittääkö tarkoitus keinot? Sundellin johdolla pohdimme marginalisoituneiden ja integroituneiden huumeiden käyttäjien kokemuksia heidän omasta elämäntilanteestaan ja sen vaihteluista. Yleisesti olemme huomanneet, että aiemmin huumeiden käyttäjät jakautuivat selvästi kahteen ryhmään. Toisessa ryhmässä oli lääkkeiden käyttöä, mutta ei mitään kontaktia varsinaisiin huumeisiin. Toiseen ryhmään kuuluivat ihmiset, joilla oli yhteys huumeisiin ja huumeiden käyttöön. Nyt nämä kaksi ryhmää näyttävät limittyneen vahvemmin toisiinsa.

 

Viikonloppuna tarinansa meille kertoi huumeita työelämässä käyttänyt ja kulissinsa kunnossa pitänyt nainen. Nainen kuvasi käyntejään lääkärien vastaanotoilla. Masennuskertomuksensa kautta hän ohjaili lääkäreitä siihen suuntaan, että sai itselleen tarvitsemansa huumeeksi luokiteltavat lääkkeet käytettäväkseen. Hänen kohdallaan alussa oli lääkkeiden käyttö. Ajan myötä hän siirtyi myös katukaupan huumeasiakkaaksi. Myöhemmin tämä nainen näki käytöksessään riskejä sekä sen, että elämänmuutos oli tehtävä.

 

Ehyt ry:n 2017 Taloustutkimuksella 18-63 –vuotiaille suomalaisille teettämän kyselyn mukaan työelämässä olevista suomalaisista 15 prosenttia käyttää reseptilääkkeitä jaksaakseen työssä. Pohdin, onko kaikille määrätty lääkkeet jaksamiseen? Kyselyn mukaan päivittäin reseptilääkkeitä syö haastatelluista noin kolmannes. Naiset, johtavat toimihenkilöt, johtoasemissa toimivat, ylemmät toimihenkilöt ja asiantuntijat kokivat lääkkeiden käytön tarpeellisemmaksi kuin muut kyselyyn vastanneet ryhmät. Voitaneen siis todeta, että lääkkeitä käytetään työelämässä jaksamisen tukena. Jää nähtäväksi, voiko käyttö yleistyä. Jäävätkö ihmiset aineisiin koukkuun kuten Yhdysvalloissa ja siirrytäänkö asennemuutoksen seurauksena katulääkkeisiin. Tätä polkua moni lääkkeiden käyttäjä ei yhdistä huumeiden käyttöön.

 

Suomessa järjestelmän rakenteissa on piirteitä, jotka osaltaan suojelevat ja ehkäisevät Yhdysvaltojen kaltaiselta lääkekriisiltä. Näitä ovat esimerkiksi vahva julkinen terveydenhuolto, valvonta Valviran taholta, lääkkeiden markkinointitavat sekä sähköinen reseptijärjestelmä. On kuitenkin muistettava, että meilläkin on ihmisiä, jotka ovat koukussa lääkeopioideihin ja erilaisia käytännön toimintatapoja nimenomaan lääkeopiaattien osalta. Mikäli kadulla huumeiden hinta laskee, voi riskejä olla olemassa.

 

Lääkäreiden toimintatavoissa opioidireseptien kirjoittamisessa on eroja. Aika näyttää, kuinka opioidien käytön kanssa Suomessa käy. Tässäkin asiassa tulevaisuuden sote-valinnat vaikuttavat vahvasti. Kysymys kuuluukin, kohdellaanko asiakasta maksavana asiakkaana vai hoitoa hakevana potilaana? Miten toimitaan tilanteissa, joissa asiakas vakuuttaa tarvitsevansa opioidilääkkeitä? Onko oikeassa asiakas vai lääkäri, kun päätetään hoitolinjauksista ja parhaasta mahdollisesta lääkityksestä? Opioidikriisiä ei voida sanoa olevan täällä vielä. Nyt tehtävät toimenpiteet ja aika näyttävät rantautuuko kriisi Suomeen ja minkälaisena. Tärkeää on, että aiheesta puhutaan, sitä tutkitaan ja tietoa jaetaan. Vaikeneminen ei tässä asiassa ole kultaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän kaleposti kuva
Kalle Niemi

En kyllä ole ensimmäistäkään päihdeongelmallista ihmistä tavannut, kenen pohjimmainen ongelma on itse päihteet. Päihteitten ongelmakäyttö on suurelta osin itselääkintää. Alkoholia, amfetamiiniä, opioideja.. selviytymistä.

Päihteitten / lääkkeitten käyttö ehkäisee mm. työuupumusta. Jos työuupumus on syy keskushermostoon vaikuttavien aineitten käyttöön, niin sen kierteen päädyssä havaintojeni mukaan pilkottaa lopulta se työuupumus, jos muuta muutosta ei tapahdu, kuten esim. irtisanoutumista.

"Jää nähtäväksi, voiko käyttö yleistyä."
- Kyllä se on yleistynyt. Lisää kiky ja aktiivimalli tyyppisiä raktaisuja, niin kehitys jatkuu ennallaan. Benzot, SSRI, ja varsinki ketiapiini on sellasta mitä tyrkytetään tyyliin jo kuukautisvaivoihin. Noista nyt vaan yksi on opioidi tosin.

Opioidikriisistä ei minunkaan mielestä kyllä tarvitse puhua. Ahdistus- ja masennuskriisistä + vääristä lääkkeistä kylläkin; luojan kiitos esim. psilosybiinin ja MDMAn terapeuttistapotentiaalia on tutkittu enenevissä määrin hyvin tuloksin.

Lääkäreitä en kuitenkaan lähtisi mistään syyllistämään; työtä tekevät käskystä.

Käyttäjän MirkaVainikka kuva
Mirka Vainikka

Ahdistus- ja masennuskriisi onkin mielenkiintoinen tapa kuvata yhteiskuntamme tilannetta. Se kuvaa hyvin asenneilmapiiriä ja empatiavajetta haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin. Sitä vahvistetaan yksinäisyyttä, paineita ja syrjäytymistä lisäten. Ihmiset tarvitsevat osallisuutta, arvostavia yhteisöjä ja tulevaisuuden toivoa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset