Häpeämättömyyttä – Huumehäpeäleima ei auta ketään

Nyt, 16.5.-17.5.2018, on käynnissä valtakunnalliset Päihdepäivät Helsingissä kulttuuritalolla. Itse pohdin tänään puheenvuorossani häpeän tunnetta, joka liittyy huumeiden käyttäjiin ja heidän läheisiinsä. Onko stigma liian laimea sana? Saisiko stigman suomentaminen häpeän leimaksi meidät paremmin toimimaan ja vaikuttamaan ihmisarvoista elämää edistäen ja syrjintää vähentäen?

Ainakin minussa häpeän leima herättää ajatuksen, etten halua lyödä yhteenkään ihmiseen leimaa. En itseeni enkä läheisiini. Sanoilla on suuri merkitystä ja valta, kun puhumme hyvinvoinnista. Narkomaani sana on todettu huonoksi ja leimaavaksi. Itse pohdin, onko stigma sana puolestaan liian passiivinen ja arkipäivänen. Sana, joka jotenkin kuuluu huumeisiin. Huumeiden käyttöön liittyy syvä häpeän tunne, joka estää käyttäjiä puhumasta käytöstä ja estää näin hoitoon hakeutumista.

Kun huumeet ottavat tilaa arjessamme, tiedostamme, että emme halua olla epäonnistuneita, huonoja ja poikkeavia. Voimme yrittää kääntää häpeää vahvuudeksi, mutta usein lyömme itse itseemme ja läheisiimme kovan häpeän leiman. Saatamme jopa pitää leimaa yllä erilaisin teoin esimerkiksi vaikenemalla vaikeista aiheista.

Huumeriippuvuussairautta ei hillitä häpeämällä. Pikemminkin päinvastoin. Vaikeista asioista on uskallettava puhua. Meillä on huumeongelma. Kun se tulee minun, sinun tai asiakkaasi arkeen, on hyvä tiedostaa, että yleensä me ihmiset itse lyömme kovimmat leimat. Eivät lait ja asetukset. Ei niinkään muut ympäristössämme. Vaan me itse. Me voimme siten myös vaikuttaa parhaiten toiminnallamme häpeän leimaan.

Arjen haasteita on kaikilla ja ne kuuluvat elämään. Mielenterveystyössä häpeän leima ei enää ole niin vahva kuin aiemmin. Se antaa toivoa. Kysynkin, että poistuisiko häpeä, jos me uskaltaudumme suhtautumaan mielenterveysongelmien lisäksi myös huumeongelmiin yhtenä elämään kuuluvana luonnollisena asiana.

Joskus sairastetaan yskää, joskus masennusta. Joskus sairaus on pitkä- ja joskus lyhytaikainen. Vakavuusasteita on monia ja erilainen sairaus tarvitsee erilaista hoitoa ja menetelmiä. Toivon, että ihmiset etenkin sosiaali- ja terveysaloilla löytävät uusia menetelmiä ja ajatuksia huumeita käyttävän ihmisen tulokselliseen kohtaamiseen. 

Kun työskentelemme huumeiden käyttäjien ja heidän läheisten hyvinvointia edistäen, meiltä kysytään mitä teette. Vastaus on, että kohtaamme, tuemme ja kuuntelemme ihmisiä. Joskus ohjaamme ja kerromme palvelu mahdollisuuksista. Arvostavalla kohtaamisella on valtava vaikutus, jonka vaikuttavuus ei ole mitattavissa.

Kohtaaminen on ajoittain palkitsevaa, raskasta ja vaativaa työtä. Siinä pitää olla herkkä. Kuullla ja kuunnella. Se torjuu vahvalla tavalla yksinäisyyttä, häpeää ja monia muita syrjäyttäviä tunteita. Kohdataan toinen toisemme ihminen ihmisenä. Kohtaamisen voimaa ei pidä aliarvioida häpeäleiman vähentämisessä. Irti Häpeästä!

 

MirkaVainikka
Sosialidemokraatit Helsinki

Olen myönteisen asenteen ja vahvat yhteiskuntasuhteet omaava, haasteista pitävä, oppimis- ja yhteistyökykyinen Irti Huumeista ry:n toiminnanjohtaja. Koulutukselta olen sosionomi (ylempi amk), lähihoitaja ja ylioppilas.

Rakastan läheisteni lisäksi liikuntaa ja etenkin jalkapalloa. Pidän haasteista ja viihdyn ihmisten seurassa. Arvoissani ihminen tulee aina ensin. <3

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu